Legendaarinen Roberto Carlos oli erikosvieraanamme SBC Summitissa, Barcelonassa. Lisäksi hän jakoi jalkapallotarinoimaan ja ajatuksiaan kanssamme, Guillem Balaguén haastattelemana. Tässä kiehtovassa keskustelussa Guillem Balagué kysyy sekä Roberton parhaista hetkistä että myös näkemyksistä tämän hetken jalkapallomaailman tapahtumista. Carlos vie meidät takaisin kuuluisan vapaapotkunsa aikaan Ranskaa vastaan 1997, kuvailee Real Madridin sekä menneitä että tulevia tunnelmia ja kertoo hieman tämän hetken ohjelmastaan. Hän myös jakaa joitain ajatuksia tulevasta Ballon d’Orin ja Real Madridin otteluista. Kuuntele tämä vangitseva haastattelu, niin pääset tutustumaan syvemmin vasemman laidan mestariin.
Hyvää huomenta. Olemme Madridissa. Kuten tiedät, työskentelen Real Madridin lähettiläänä. Viikonloppuna lähdemme Sevillaan, jonka jälkeen suuntaamme Bragaan ja sen jälkeen Barcelonaan. On tärkeä viikko.
Guillem Balagué:
Itse asiassa jutellaankin ensinnäkin vuoden tärkeimmästä ottelusta. Voiko sen määritellä näin? Onko Clásico tärkein?
Roberto Carlos:
En sanoisi, että se on tärkein, koska kauden kaikki ottelut ovat tärkeitä Real Madridin kaltaiselle seuralle. Mutta on selvää, että se asettaa riman kaudelle. Tällainen ottelu motivoi aina pelaajia ja siinä heidät nähdäänkin parhaimmillaan.
Guillem Balagué:
Haluaisitko pelata sen nyt? Palataanko takaisin aikaan, jolloin pelasit sen? Mitä sanot?
Roberto Carlos:
Se olisi mahtavaa!
Guillem Balagué:
Mistä aloittaisimme? Ehkä tekemistäsi maaleista. Sait 3 maalia Clásicossa, eikö niin?
Roberto Carlos:
Kyllä, kolme maalia. Ensimmäinen täällä Santiago Bernabéussa. Toinen ulkopuolella. Ja kolmas jonka sain… odotas… Se oli niitä aikoja, kun voitimme Barcelonassa - syöttö Zizoulta ja tein maalin.
Guillem Balagué:
Olen kirjannut tänne, että sait yhden maalin Bernabéussa ja toisen Camp Noussa.
Roberto Carlos:
Kyllä.
Guillem Balagué:
Kaksi hienoa maalia. Mutta kolmas… se oli oma maali.
Roberto Carlos:
Ei, se ei ollut oma maali. Pallo oli Samuel Eto’olle. Katsoin sitä, enkä nähnyt, että Iker oli tulossa. Lopulta olimme molemmat keskittyneinä palloon ja Eto’o… No, olin melkein maalin sisällä, mutta Eto’o teki maalin.
Guillem Balagué:
Aivan, emme siis laske sitä…
Roberto Carlos:
Tätä ei lasketa omaksi maaliksi.
Guillem Balagué:
Selvä. Millaisia muistoja Clásico tuo sinulle mieleen? Kun mietit Clásicoa, mitä ajattelet: kentälle astumista, meteliä, sisäistä jännitystä? Mitä tulee mieleesi?
Roberto Carlos:
Vähän kaikkea. Jotta tällaisia otteluita pystyisi pelaamaan, tulee viikon aikana valmistautua erittäin hyvin, vaikka olisi Mestarien Liigan otteluita. Ottelussa Barcelonaa vastaan on aina erilainen motivaatio. Valmistautuminen on erilaista. On helpompaa pelata Santiago Bernaéussa. Ja kun pitäisi pelata Barcelonassa, valmistautuminen on aina erilaista, koska ei koskaan tiedä, miten Barça tulee pelaamaan. Tulevatko he pelaamaan enemmän hyökkäävästi vai puolustavasti, saavatko he pallon haltuunsa vai antavatko ne sen meille, jotta voisimme hyökätä heitä vastaan. Barcelonaa vastaan pelaaminen on aina ollut vaikeaa. Se on aina ollut monimutkainen joukkue ja siksi emme ole voittaneet montaa kertaa Barcelonassa. Olemme voittaneet siellä vain muutaman kerran, mutta Bernabéussa ja niinä yhtenätoista kautena, kun olen pelannut siellä, olemme hävinneet vain kerran. Ronaldinhon upea peli, en tiedä, muistatko.
Guillem Balagué:
Hmm…
Roberto Carlos:
Voitamme täällä helposti, mutta siellä voittaminen on aina ollut monimutkaisempaa. Mutta valmistautuminen on hyvin erityistä. Tulen itse ajalta, jolloin Luis Figo pelasi Barcelonan paidassa ja itse valmistauduin aika paljon. En pystynyt nukkumaan, kun mietin, miten voisin tehdä hänelle maalin. Minulle se oli haastavaa, koska Figo oli sen ajan tärkein pelaaja.
Guillem Balagué:
Ja se päivä, kun kuulit, että hän siirtyy Madridiin, oli helpotus, eikö?
Roberto Carlos:
Sanon aina, että olen hyvin kiitollinen puheenjohtaja don Florentino Perézille siitä, että hän otti hänet ja toi hänet pelaamaan kanssani.
Guillem Balagué:
Sanoit, että muistat Ronaldinhon pelin. Kaikki me muistamme sen. Ajattelin, että ehkä sinulla on valikoiva muisti ja että ehkä olet unohtanut ne ei-niin-hyvät asiat. Mutta jos muistat kaiken, ehkä muistat myös, että sinut poistettiin kerran kentältä.
Roberto Carlos:
Luulen, että minut poistettiin kaksi kertaa Barcelonassa. Ensin 6. minuutilla ja sitten 20. minuutilla.
Guillem Balagué:
Hmm…
Roberto Carlos:
Mutta silloin en oikein ymmärtänyt syytä, koska olin koko viikon valmistautunut tämän tason otteluun. En tiedä, miten erotuomarit valmistautuvat ottelun ratkaisemiseen tai pelaajan poistamiseen kentältä tai rangaistuspotkun viheltämättä jättämiseen. Mutta kaikki me olemme ihmisiä. Minulla ei ole mitään niitä erotuomareita vastaan, jotka minut poistavat. Nyt, kun tapaan heistä täällä monia, Mestarien tai Ligan otteluissa, he pahoittelevat. Tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, koska loppujen lopuksi nämä olivat päätöksiä, joita en ehkä vielä tuolloin ymmärtänyt, mutta… Otteluissa, kuten Clásico, mitä vähemmän erotuomari näkyy, sitä parempi. Kaikki huomaavat sen pelaajan virheen, joka treenaa koko viikon tätä peliä varten ja lopettaa 20 tai 6 minuutissa. Joskus on parempi jutella tällaisen pelaajan kanssa, tehdäkseen eri päätöksiä tämän tason ottelussa. Siellä oli myös erotuomareita, jotka tuohon aikaan pitivät itseään jokseenkin pelaajia tärkeämpinä enkä ole koskaan pitänyt sellaisesta.
Guillem Balagué:
Toivot siis erotuomarin parempaa ymmärrystä siitä, kyseessä on uniikki ottelu. Loogisesti ajatukset pyörii tuhatta ja sataa ja niin tekee myös sydän. Ja kun tämän kaliiberin päätöstä ollaan tekemässä, kuten lähettämässä pelaajaa pois kahdella, protestoinnista saadulla keltaisella kortilla, tulisi asiaa harkita kahdesti?
Roberto Carlos:
Tottakai. Ei ollut myöskään selkeää maalintekomahdollisuutta. Nämä olivat laitapelaamisia tai sellaisia kohtaamisia erotuomarin kanssa, jossa näet asian toisen pouolen ja erotuomari taas toisen puolen jne. Ei ole montaa erotuomaria, jotka pärjäävät tämän tasoisissa, suurissa otteluissa. Ja on myös sellaisia, jotka mieluummin noudattavat ennakkoluulojaan joukkuetta kohtaan kuin puhuisivat pelaajan kanssa. Antaa pelaajan pahoitella mahdollista taklausta tai kädenliikettä rangaistusalueella. Mielestäni jalkapallo vain paranee ja paranee. Omina aikoinani kärsin paljon nopeuteni vuoksi. Olin mukana tilanteissa. Mutta loppujen lopuksi parasta oli päästä pelaamaan Brasilian kanssa tai Clásicossa. On ollut unelmani pelata tämän tasoisissa otteluissa, olla Mestarien Liigan voittaja tai maailmanmestari. Se on arvokkaampaa kuin punainen kortti.
Guillem Balagué:
Sanot siis, että Clásicossa täytyy tietää, miten omat tunteet pidetään hallinnassa. Luulen, että olet pelannut paremmin, mitä vanhemmaksi olet tullut. Nykyään pelaajat ovat nuorempia. On varmasti pelaajia, jotka eivät osaa hallita kaikkea tuota, vai mitä? Sinun on täytynyt kohdata monia heistä, sekä Barçassa ett Madridissa.
Roberto Carlos:
Kyllä, sillä koska jo sanoinkin aikaisemmin, kyseessä on hyvin erityinen ottelu. Niin on myös pelaajan valmistautuminen. Mitä tulee erotuomariin, niin toistan, en tiedä. Mutta tällaisessa pelissä täytyy luoda show. Yleisö tulee katsomaan maaleja ja potkuja. Kaikki, mikä liittyy Madrid-Barçaan, Barça-Madridiin, tulee osata tehdä hyvin, sillä kaikki katsovat. Kaikki kiinnittävät huomionsa tähän otteluun. Siitä he maksavat - nähdäkseen mahtavia pelaajia, pelaajia, joilla on rikas historia. Se on myös hyvin erityinen ottelu pelaajille ja se vaikuttaa kaikkiin. Kaikki haluavat katsoa Madrid-Barça -ottelun, sillä se on monelle kauden kaikkein tärkein ottelu. Ei kuitenkaan pelaajille tai muille seurassa, koska kausi päätetään kotiotteluissa ja niitä joukkueita vastaan, jotka taistelevat liigasta. Koska loppujen lopuksi, peli, kuten Real Madrid-Barcelona, ei päätä kautta. Se päätetään otteluissa muita joukkueita vastaan, jotka vievät pisteitä tai joilta voi voi voittaa pisteitä koti- tai vierasotteluissa.
Guillem Balagué:
Sinulla on paljon aivan loistavia ystäviä, mutta on yksi suhde, joka kiehtoo minua eniten. Tarkoitan ystävyyttäsi David Beckhamin kanssa. Et puhut englantia, hän ei puhunut espanjaa, mutta silti olette onnistuneet luomaan uskomattoman yhteyden. Kerro jotain Davidista, ystävyydestä hänen kanssaan ja kuinka jaoitte Clásicon ottelut. En tiedä, pitikö sinun selittää hänelle omalla tyylilläsi, millaista se oli.
Roberto Carlos:
Ystävyyteni Davidin kanssa… Useimmat tietävät siitä ja voivatkin katsoa sitä uudessa dokumenttisarjassa. Mitä tulee kielimuuriin… Tiesimme jo toisiamme katsomalla, mitä hänen pitää tehdä. Se on todellista ystävyyttä. Kun hän liittyi Real Madridiin, luulen, että olin ensimmäinen, joka iloitsi hänestä ja toivotti hänet tervetulleeksi. Ja todella, hän on yksi parhaista ystävistäni koskaan ja mahtava jalkapallopelaaja. Moni sanoo, että Beckham oli vain pelkkä hahmo, mutta meille, täällä seurassa, hän on ollut esimerkki, johtaja, fantastinen persoona. Ja moni ei tunne sitä oikeaa David Beckhamia. Olin onnekas ja etuoikeutettu saadessani olla hänen rinnallaan pitkään. Sekä treenatessa täällä Madridissa että hänen perheensä kanssa, hänen kotonaan. Se on todellista ystävyyttä eri maista ja kulttuureista tulevien välillä ja joka loppujen lopuksi osoittautui aivan mahtavaksi. Aina, kun näen hänet täällä Madridissa, on hienoa tietää, että hän on onnellinen. Nyt hän on Inter Miamin puheenjohtaja. Mutta hän on silti ystäväni. En koskaan näe häntä ensin jalkapalloilijana, puheenjohtajana tai sijoittajana. Näen hänet ystävänäni. Ja olen todella iloinen tietäessäni, että se, että tunnen kiintymystä ja välittämistä häntä kohtaan, tuntee David samoin myös minua kohtaan.
Guillem Balagué:
Ja nyt toinen englantilainen, toisesta kaliiberista ja aivan eri luonteella - Jude Bellingham, joka 20 vuoden iässä on valloittanut Madridin ja jonka ääni kaikuu jo katsomoissa. Yllätyitkö siitä, kuinka nopeasti hän pystyi sopeutumaan? Mitä voit kertoa hänestä?
Roberto Carlos:
Ulkomaisten pelaajien sopeutuminen tähän seuraan on hyvin erityistä. Real Madrid, jossa olen ollut vuodesta 1996, on ottanut minut vastaan yhtä avokätisesti - Fernando Hierro, Fernando Redondo, Manolo Sanchís, Paco Buyo ja monet muut. Aikanani teimme samoin Seedorfille, Mijatovićille ja muille pelaajille. Nyt olen lähettiläs ja teimme samoin Rodrygolle, Vinille, Judelle, Courtoislle. Kaikille näille nuorille pelaajille, jotka saapuivat luoksemme eivätkä aluksi tienneet klubin mentaliteettiä. Me teemme heidän elämästään helpompaa. Selitämme Real Madridin kulttuuria, että täällä meidän täytyy voittaa aina ja että mukaan täytyy sopeutua niin pian kuin mahdollista. Annamme heille mahdollisuuden kuunnella veteraaneja. Bellingham näyttää, kuka hän todella on. Hän on moderni englantilainen, mahtava jalkapalloilija ja joku, joka haluaa oppia. Yhtenä päivänä hän sanoi haastattelussa, että hän haluaa pelata paidassamme 15 vuotta. Meille, jotka olemme olleet täällä jo pidemmän aikaan, on suuri ilo kuulla tuollaista niin nuorelta mieheltä, jolla on paljon potentiaalia ja persoonallisuutta. Hän sopeutui todella nopeasti. Uskon, että Real Madridin fanit ovat häneen erittäin tyytyväisiä. Katso vaikka, kuinka monta ottelua hän on pelannut. Joka kerta hän on pelin paras pelaaja. Mutta emme kuitenkaan voi unohtaa, että täällä Real Madridissa emme tukeudu vain yhteen pelaajaan. Tämä on aina ollut perhe. Real Madridissa kaikki voittavat aina yhdessä. Me myös häviämme yhdessä ja toki on aina se yksi pelaaja, joka asettaa riman muille, maalilla tai syötöllä. Mutta se tekee Real Madridista ainutlaatuisen. Että täällä me olemme, tehden yhteistyötä, tehdäksemme fanimme onnellisiksi. Kyseessä on poikkeuksellinen seura.
Guillem Balagué:
Roberto, onko Jude mielestäsi samanlainen Zidanen kanssa? Eikö hän joskus pelaa kuin Zidane?
Roberto Carlos:
Jokaisella on oma tapansa pelata. Minä esimerkiksi olen vähän kuin Marcelo, mutta Marcelo on parempi kuin minä. Jos minulla olisi samat taidot kuin Marcelolla, olisin maailman paras pelaaja useiden vuosien ajan. Mutta Bellingham… En tiedä. Hänessä on hieman jokaista pelaajaa. Ehkä hän pelaa hieman kuten Zizou. Ehkä joinain hetkinä hän pelaa vähän kuin Raul. Fernando Redondon älykkyys. Sanon aina, että jokaisella jalkapalloilijalla on oma tyylinsä pelata. Ja siksi näen hänessä ripauksen jokaista pelaajaa. Hänessä on uskomattomia ominaisuuksia.
Guillem Balagué:
Toisaalta, Barçassa tulemme näkemään, pääseekö Robert Lewandowski peliin. Mutta jos hän pääsee, eikö hän olekin vastapuolen suuri uhka?
Roberto Carlos:
Ehkä, ehkä. Rehellisesti, on pelaajia, on seuroja ja on otteluita. Kaikki riippuu. Hyvä puoli kaikissa pelaajissa täällä - erityisesti tänä vuonna Madridiin tulleissa - on, että he voittavat enemmän ja enemmän jokaisessa pelissä. Ja katso, miten he pelaavat. Heillä on vielä kasvumarginaalia, näillä nuorilla pojilla, mitä tulee pieniin asioihin. Muistan, kun itse tulin Madridiin vuonna ‘96, ‘i97. Halusin heti pelata kaikissa otteluissa, halusin pelata parhaalla mahdollisella tasollani. Nykyään he tietävät, että he kasvavat joka ottelussa ja on selvää, että noissa tärkeissä otteluissa näet pelaajan todellisen arvon.
Guillem Balagué:
Miten näet Barçan tällä hetkellä? Joskus voi syntyä vaikutelma, että tulokset ovat peliä tärkeämpiä. Mutta loogisesti ajateltuna he ovat silti kärjessä.
Roberto Carlos:
Aina tulee olemaan tärkeä kilpakumppani, joka pelaa joko hyvin tai huonosti. Heillä on oma historiansa. Se on maailmanlaajuisesti kunnioitettu seura. On vaikeaa puhua siitä ulkopuolisena. Näemme uutisista, että heillä on valitettavasti paljon loukkaantuneita pelaajia. Siitä emme pidä. Niin sattui meillekin, Militãolle, Courtoisille ja Vinille, jotka viime aikoina joutuivat kärsimään murtumista. Hän pelaa jo ja on palaamassa takaisin vanhaksi Viniksi. Barcelona tulee aina olemaan kilpakumppani, jonka haluamme voittaa ja tämä seura ansaitsee paljon kunnioitusta.
Guillem Balagué:
Olen kuullut, kuinka puhut ihailevasi Valioliigaa tai että ainakin seuraat sitä. Mitä pidät siinä?
Roberto Carlos:
Stadiumin ilmapiiristä, koska fanit todella osallistuvat otteluihin. Ei ole väliä, onko kyseessä Liverpool, Chelsea, United, City tai joku muu - yleisö on aina hyvin aktiivinen. Toinen tärkeä asia on otteluiden lähetykset, myös entisten pelaajien osallistuminen ja muut ihmiset, jotka ymmärtävät peliä. he tekevät tästä journalismin ja entisten pelaajien tietouden yhdistelmän, josta todella pidän. Sen ansiosta fanit puoliajalla… Ennen ottelua, puoliajalla ja ottelun jälkeen, he ymmärtävät jalkapalloa hieman paremmin. Asiantuntijat jakavat mielipiteensä, toiset sisä- ja toiset ulkopuolella ja tämä tuo laajempaa näkyvyyttä. Lyhyesti sanottuna Valioliiga näyttää tarkalleen, mitä moderni jalkapallo on. Siihen kuuluu vähän kaikkea - lähetykset, fanit, yhteisö, pukuhuonekeskustelut, tunnelma. Tällaista on meneillään nyt Espanjassa ja todella pidän siitä.
Guillem Balagué:
On ilo tietää, että sisäpiiriläinen, legendaarinen jalkapalloilija kuten sinä, ymmärtää, että se kaikki on show’ta. Kaikki on osa show’ta, että me kaikki olemme osa sitä.
Roberto Carlos:
Kyllä…
Guillem Balagué:
Ja…
Roberto Carlos:
Jatka vain.
Guillem Balagué:
Halusin vain kysyä, mitä tulee peliin, minkä uskot tekevän Valioliigasta erilaisen espanjalaiseen? Mitkä ovat suurimmat erot?
Roberto Carlos:
Mielestäni englantilainen jalkapallo on kokenut suuren kehityksen. muistan, kun englantilainen jalkapallo perustui vain maaliin hyökkäykseen ja toiseen palloon. Nykyään näemme pelaajien hallitsevan syöttöjä, pelit ovat äärimmäisen nopeita ja niissä on korkea intensiteetti. Pidän siitä erittäin paljon. Siitä espanjalaisessa jalkapallossa on aina ollut kyse - intensiteetistä ja monista maalintekomahdollisuuksista. Joitain otteluita lukuunottamatta, mutta sen näkee tilastoista enkä usko niin paljoa tilastoihin. Emme välitä pelkästään tuloksesta 1-0 tai 0-1. Se on ollut iso muutos viime vuosien aikana ja se tapahtui siksi, että fanit menevät stadiumille näkemään idoleidensa tekemiä maalejä. Tämä on modernin jalkapallon kehitys.
Guillem Balagué:
Itse asiassa englantilaisessa liigassa on kaikenlaisia pelityylejä. Kloppin tyyli ei ole sama kuin Guardiolalla, Mikel Artetan ei ole sama kuin Angella Tottenhamissa. Millaista tyyliä tykkäät itse katsella eniten?
Roberto Carlos:
Ancelottin. Jos katsotaan Kloppin johtamaa Liverpoolia, heidän pelityylinsä on hyvin samankaltainen kuin Real Madridilla. Nuoremmat valmentajat ovat enemmän puolustavia, he pelaavat enemmän hyökkäystä vastaan. Jos vastaan tulee kokeneempi valmentaja, he eivät välitä. He laittavat vain joukkueen pelaamaan ja jos jotain outoa tapahtuu, he osaavat muuttaa pelaajansa enemmän hyökkääviksi. Tämä riippuu aivan valmentajasta ja mielestäni täällä Madridissa rima on asetettu maailmanluokan tasolle. Ancelotti voittaa paljon otteluita. Hän on yksi voittavista valmentajista, koska hän ei ole lyhytnäköinen. Hän ei sano “voitamme 2-0 vain tämän tai tuon takia”. Hän valmistelee joukkueensa sanomalla “jos me voitamme, pelaamme samoin, mutta jos häviämme, muutamme tuon ja tuon”, joten hänen joukkueensa tietää, mitä tehdä. Tämä ja joukkueen hyvä ilmapiiri ovat omat kokemukseni.
Guillem Balagué:
Olitko lähellä liittyä Aston Villaan?
Roberto Carlos:
Jokin aika sitten. Olin silloin 20 tai 21. Aloitimme Aston Villalla, kun minun oli tarkoitus pelata Brasilian maajoukkueessa. Sitten Chelseassa 2007, kun jätin Real Madridin. Minulla oli mahdollisuus pelata Englannissa ja puhuin Abramóvichin kanssa tilanteesta. Emme ole päässeet sopimukseen pienten yksityiskohtien vuoksi. Mutta kyllä, Aston Villa ja Chelsea olivat seuroja, jotka olivat kiinnostuneita minusta.
Guillem Balagué:
Katsotko erityisesti laitapuolustajia ja niiden kehitystä esimerkiksi Valioliigassa? Onko jotain tiettyjä pelaajia, joista erityisesti pidät?
Roberto Carlos:
Kaikista heistä. Mutta kaikki he eivät ole niin hyökkääviä kuin minä ja Cafu ennen olimme. On olemassa kaikenlaisia laitapuolustajia, sekä vasemmalla että oikealla laidalla. Joillain joukkueilla on hyökkäävämpiä laitapuolustajia ja toisilla puolustavampia, mutta loppujen lopuksi ei ole yhtäkään, joka voi olla juuri kuten Roberto Carlos. He ovat kaikki oikein hyviä. Suurin osa pelaa maajoukkueessa ja sitten oli se vasen laita Englannin maajoukkueesta…
Guillem Balagué:
Trippier.
Roberto Carlos:
Juuri hän. Hänen kehityksensä näkee. En pystynyt pelaamaan oikealla puolella, mutta Trippier, modernissa jalkapallossa, pystyy pelaamaan vasemmalla puolella. Ja hänellä on mahtava luonne. Kaikki laitapuolustajat ovat todella hyviä. Ja toivon, että he lähettäisivät minulle viestejä, joissa sanovat “kiitos, kun puhuit meistä”, koska jos mainitsen vain yhden ja unohdan muut, saan viestejä, etten pidä heistä.
Guillem Balagué:
Olen utelias, mitä mieltä olet seuraavasta. Esimerkiksi Cancelo, joka loogisesti kuuluisi Manchester Citylle, on nyt Barçassa. Hän on yksi heidän laitapuolustajistaan, jotka ovat kehittyneet keskikentän pelaajiksi heidän hyökätessään. Hän pääsee keskelle, jossa hän on yhdeksikkönä. Sinäkin teit samoin, olit kolmonen, mutta toisinaan pelasit myös laitalinkkinä ja keskellä, mutta yleensä boxissa. Olisitko sopeutunut tai olisitko halunnut osallistua tällä tavoin, ollen laitapuolustaja, keskikenttäpelaaja ja pelata paljon pallon kanssa?
Roberto Carlos:
Ei, olin kamala pallon kanssa. Siksi olen syöttänyt Zizoulle, Beckhamille tai Figolle. Pelasin paljon ilman palloa. Marcelo tykkäsi pelata laitapuolustajana, keskikenttäpelaajana tai laitalinkkinä. Oma juttuni oli sulkea keskikenttäpelaaja vasemmalla puolella ja jättää itselleni koko laita juostavaksi, koska pidin paljon pelaamisesta ilman palloa.
Guillem Balagué:
Katsotaanpa lähemmin maailmanluokan jalkapalloa. Kultainen Pallo myönnetään 30. lokakuuta. On kaksi selkeää suosikkia - Messi ja Haaland. Kenelle sinä sen antaisit?
Roberto Carlos:
Vaikea sanoa, koska vaikka sanoisin jotain, ei se muuta mitään. Lopulta se ei ole päätökseni. Voin antaa mielipiteeni, koska ovathan he kaksi upeita pelaajia, sekä Messi että Haaland. Paras voittakoon. Messi tulee aina olemaan Messi. Hän asettaa riman kaikille nuorille pelaajille, jotka haluavat pitää hauskaa boxissa. Leo täytyy tulla huomatuksi. Ja Haaland asettaa riman Citylle, muttei niin Norjan maajoukkueelle siksi, mitä tapahtui ottelussa Espanjaa vastaan. Mutta Haaland on moderni hyökkääjä, hyvin vahva, joka saa paljon maaleja. Jos joku haluaa nähdä maaleja Valioliigassa, hän katsoo Cityn ottelua. Siitä tulee jännittä taisto kokemuksen ja nuoruuden välillä. Paras voittakoon.
Guillem Balagué:
Kuinka monta kertaa sinulta on kysytty vapaapotkusta Ranskaa vastaan 1997?
Roberto Carlos:
Monta kertaa.
Guillem Balagué:
Muistan puhuneeni siitä kanssasi, yksityiskohtia myöden. Juttelimme 45 minuuttia vain siitä hetkestä. Kaikesta, mitä kerroit minulle, kaikkein tiukimmiten jäi mieleen se, kuinka päätit asettaa pallon.
Roberto Carlos:
Aivan.
Guillem Balagué:
Kerro siitä vielä kerran.
Roberto Carlos:
Kaikki se on treenaamisen ansiota, lapsetkin voivat oppia sen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kaikkein tärkeimmät asiat ovat tukeva jalkasi ja potku. Laitat pallon niin kuin haluat. Laitan pallon aina venttiili itseäni kohti, sillä ajattelin, että pallo liikkuu maalivahdin edessä. Mutta kysymykset ovat aina samoja - miten tein sen? En tiedä. Se oli valaistunut päivä.
Guillem Balagué:
Oletko koskaan yrittänyt tehdä sitä uudelleen? Oletko onnistunut siinä?
Roberto Carlos:
Olen yrittänyt monta kertaa enkä ole onnistunut.
Guillem Balagué:
Mielenkiintoista. Onko olemassa tieteellistä tutkimusta siitä, miten se tapahtui? Tai onko mitään, millä sen voisi selittää niin, että nuoret pelaajat voisivat melkein toistaa saman?
Roberto Carlos:
Ei. Olen kuullut monien kommentoivan tilannetta tieteellisesti, mitä pallo teki, tukijalkaani, vasemman jalkani liikettä. Mutta se oli vain minä ja tein maalin. En tiedä, miten tein sen, joten tiede ei sitä pysty selittämään. Olen nähnyt paljon valokuvia ja videoita ja se, mitä pallo teki, oli uskomatonta. Se meni niin pitkälle yli muurin. Luulen, että tuuli myös auttoi minua saamaan pallon maaliin.
Guillem Balagué:
Ja kaiken tämän kauneus piilee siinä, että tätä jalkapallo nimenomaan on. Se on suuri mysteeri ja siksi olemmekin siitä niin viehättyneitä, eikö niin?
Roberto Carlos:
Sitä jalkapallo on. Se on erityinen urheilulaji ja me, jotka teemme sillä elantomme, opimme uusia asioita joka päivä. Jalkapallo on hyvin ainutlaatuista.
Guillem Balagué:
Tuntuuko sinusta, että kaltaisesi jalkapalloilija, joka joskus antaa intuition viedä ja joka monesti sopeutuu tilanteeseen ja jolla on ehkä vähemmän koulutusta ja enemmän luonnonlahjakkuutta, että tällainen lähestymistapa unohdetaan?
Roberto Carlos:
Se on mahdollista. Mutta paljon riippuu myös valmentajista. Näin tämän, kun pelasin Madridissa, jopa minun aikoinani. On valmentajia, jotka käyttävät mieluummin taktiikoita ja niitä, jotka pitävät vahvuutta tekniikkaa tärkeämpänä. Asia on yksilöllinen. Jokaisella heistä on oma lähestymistapansa. En usko, ett Madrid muuttuu, sen historian vuoksi. Jalkapallon pelaaminen hellemmin, puolustelevampi tapa ei ole tyyliämme. Jokaisella seuralla ja valmentajalla on omat filosofiansa ja tunnen tämän seuran oikein hyvin. Teen töitä täällä ja tiedän, ettemme koskaan tule menettämään tätä modernin jalkapallon ydintä, johon kuuluu nopeus, taituruus, hattutemput, juoksut, koska yleisö haluaa nähdä show’n ja täällä Bernabéulla se on erilaista.
Guillem Balagué:
Joukkuetoverisi, ajalta, jolloin voitit titteleitä, ovat nyt valmentajia tai päätöksentekijöitä tärkeissä asemissa. Mutta pysytäänpä valmentajissa. Kenellä näet mahdollisuuden lähteä tähän suuntaan? Loogisesti Zidane on jo voittanut. Yllätyitkö siitä?
Roberto Carlos:
Ei, en yllättynyt lainkaan, koska jopa silloin, kun Zizou pelasi, hän oli hyvin rauhallinen ja oppi peleistä paljon. Ja tottakai hänellä on historiaa valmentajana, vai mitä? Mestarien Liiga, La Liga, Super Cup, Intercontinental, lyhyesti kerrottuna. En ole lainkaan yllättynyt, sillä Zizou on ollut vertailukohteena sekä kentällä että sen ulkopuolella. Hän tiesi, kuinka johtaa pukuhuoneessa. Ja mielestäni hänen kokemuksensa Ancelottin kanssa oli avuksi - häntä täytyy kunnioittaa myös valmentajana. Joten kaikki tämä oli hänelle hyvä yhdistelmä, joka johti niin monen tittelin voittoon.
Guillem Balagué:
Kuka vielä? Raúl?
Roberto Carlos:
Raúl on hyvällä polulla Castillan kanssa. Hän myös tietää hyvin tämän seuran historian, sillä hänestä tuli siellä mestari. Ainut kerta, kun Madrid voitti Nuorten Liigan, voittivat he sen Raúlin kanssa. ja hän on opettanut Real Madridin nuorten joukkuetta, kuinka kentälle sijoitutaan. Hän on ihminen ja valmentaja, joka tulee menestymään, sillä hän tykkää aina voittaa.
Guillem Balagué:
Emmehän aio saada Figoa vakuuttuneeksi valmentamaan?
Roberto Carlos:
Ei. On parempi olla puhumatta Luisista, koska Luis on enemmän… hän on enemmän kuin minä.
Guillem Balagué:
No, sinäkin olet treenannut. Mistä pidät eniten? Treenaamisesta vai toimistolla olemisesta? Vai lähettiläänä olemisesta?
Roberto Carlos:
Lähettiläänä toimiminen on kaikkein hauskinta. Teen tällä hetkellä töitä enemmän kuin pelatessani. Silloin se oli kaksi tuntia treenaamista ja pelaamista viikonloppuisin. Nykyään aloitan klo 8 aamulla ja puhelin on kädessäni jatkuvasti, tarkistaen, onko minulle soitettu jostain tapahtumasta, edustaen Real Madridia. Vitsailen asiasta paljon, mutta olen onnellinen saadessani olla Real Madridin lähettiläs ja voidessani kertoa seuran historiasta ja matkustaa joukkueen kanssa. Kuvat, joita Emilio ei ota, minun täytyy ottaa. Se on todella hauskaa ja olen iloinen ja kiitollinen puheenjohtajallemme siitä, että hän toi minut tänne.
Guillem Balagué:
Ja meillä on Ronaldo puheenjohtajana, jalkapalloseuran omistajana. Pystyitkö kuvittelemaan tätä?
Roberto Carlos:
Kahdesta, Cruzeiro ja Valladolid. Kyllä, olen aina nähnyt Ronyn johtajana, koska hän asettaa itsensä johtajan asemaan. Kentällä hän on ollut numero ykkönen ja sen ulkopuolella hän kasvaa jatkuvasti Cruzeiron ja Valladolidin kanssa, vaikka hän onkin toisessa divisioonassa. Hän tuo jo nyt jotain uutta, moderniutta ja kaiken sen historian, jonka hän omaa. Rakentaen uuden stadionin, modernin urheilukaupungin… Lyhyesti sanottuna Rony on hyvin erityinen.
Guillem Balagué:
Ronaldon kanssa voitit Maailmancupin ja se voiton tunne Maailmanvupissa… Kun tällaista tapahtuu, loogisesti ajateltuna se on valtavaa iloa. Mutta vuosien kuluessa vasta todella ymmärtää, kuinka upea tunne se on, eikö niin?
Roberto Carlos:
Kyllä. Kun lopettaa jalkapallon pelaamisen, on se hetki, kun ymmärtää, kuinka paljon on tehnyt. Eilen puhuin ystäväni kanssa täällä Madridissa ja hän kysyi minulta paljon siitä, millaista on voittaa Mestarien Liiga tai Maailmancup, Intercontinental. Selitin hänelle, että kun olet aktiivinen, ja tämän näen nyt pelaajissamme, keskityt vain jalkapallon pelaamiseen. Mutta kun lopetat, katsot taaksepäin ja näet koko urasi - pelaamasi pelien määrän, kuinka monta olet voittanut, kuinka monta hävinnyt, voittamiesi titteleiden määrän ja hävittyjen titteleiden määrän. Jalkapalloilijan elämä on hauskaa ja se on jo itsessään voittanut titteli. Ja kuten aina sanon, olen ollut tarpeeksi onnekas päästessäni pelaamaan maajoukkueessani, viidesti maailmanmestaruudesta ja Real Madridissa. Madridissa on aina tuo kilpailu (Mestarien Liiga). Kului 32 vuotta ilman voittoa ja vuosina '96, '97, '98 voitimme sen jälleen. Se tuo minulle iloa, saadessani pukea vihreäkeltaisen paidan ja tottakai, kun saa pitää Real Madridin vaakunaa rinnassani, joka ei ole helppoa.
Guillem Balagué:
En tiedä, tuleeko sinulle olemaan helppoa valita, mistä olet kaikkein ylpein - miten onnistuit saavuttamaan sen kaiken, suuren jalkapalloilijan vaikutelman, jonka jätit kentälle, tietty maali, titteli? Mistä olet kaikkein ylpein?
Roberto Carlos:
Jos olisin saanut sen maalin, jonka Mijatović sai Mestarien Liigassa… Muistatko? Ammuin maalia kohti, kun puolustus keskeytti ja Mijatović teki maalin. Luulen, että tämä hetki on jättänyt pienen jäljen uraani. Tottakai on myös syöttö, jonka tein Zizoulle, maailmanmestaruus maajoukkueeni kanssa. Mutta olisin voinut voittaa maailmanmestaruuden kaksi kertaa. Hävisimme Ranskaa vastaan vuonna 1998. Parhaista hetkistä ei koskaan puhuta. On helpompi muistaa asiat, jotka on hävinnyt kuin ne, jotka on voittanut. Mutta historia on olemassa. Uskon, että kaikki, mitä olen elämässäni kokenut… Toki muistan upeat hetket, mutta samaan aikaan tunnen tiettyä surullisuutta, etten voittanut vuonna ‘98, kun en saanut tehtyä maalia Juventusta vastaan Mestarien Liigan finaalissa. Ja kaikki muu on hyvää, mahdollisuus pelata parhaiden kanssa, saada valmennusta parhailta, saada tuntea oikean ja todellisen jalkapallon maailman. Ihmiset kohtelivat minua niin suurella hellyydellä ja kunnioituksella. Nämä ovat hyviä asioita. Minulla ei ole katkeruutta mistään ja olen todella iloinen ja ylpeä siitä, että sain elää 27 vuotta urastani aina hyvien ihmisten ympäröimänä.
Guillem Balagué:
Saan sinulta aina kanssasi puhuessani vaikutelman, että se mitä teet, ei ole työtä, että sinulla on vielä paljon intohimoa jalkapalloon, peliin ja kaikkeen siihen osallistumiseen. Näillä sanoilla, onnittelut, Roberto. Ja kuten aina, oli ilo jutella kanssasi.
Roberto Carlos:
Kuten myös. Jalkapallo on opettanut minulle paljon. Ja he, jotka ovat tunteneet Roberto Carlosin alusta asti, tähän päivään, tietävät, että olen aina pelannut faneja varten. Tein niin ihmisille, jotka tulivat katsomaan pelaamistani ja hauskanpitoani kentällä.
Guillem Balagué:
Olet legenda!
Roberto Carlos:
Kiitos paljon. Niin olet sinäkin.
Guillem Balagué:
Roberto, jalkapallossa on paljon hyviä asioita, mutta kaikkein huonointa ovat tietysti loukkaantumiset, jotka voivat päättää kauden tai vielä pahempaa. Olemme juuri nähneet, että Neymar ei tule pelaamaan tällä kaudella ja että hänen loukkaantumisensa on hyvin vakava. Kun kuulit uutiset, olit varmaankin järkyttynyt.
Roberto Carlos:
Mielestäni, kun aloitimme jalkapallosta puhumisen, puhuimmekin hieman loukkaantumisista, joita Courtois, Militão ja monet muut pelaajat, myös Barcelonassa, ovat kokeneet. Ne aiheuttavat paljon surua. Ja silti Uruguay-Brasilia -ottelussa Neymar loukkaantuu. Yksi maailman parhaista pelaajista loukkaantuu ja miksi? Kentät eivät ole hyviä. Tällaisilla jalkapalloilijoilla on paljon otteluita pelattavksi, paljon pitkiä reissuja edessään. Myös messi loukkaantui Inter Miamin ottelussa yhtenä päivänä. Cristiano huolehtii itsestään, mutta olen varma, että hän kamppailee lihassäryn kanssa. Mitä tulee Neymariin, tiedämme kaikki syyn - hän astui huonosti kentän huonon kunnon ja fyysisen väsymyksen vuoksi. Joskus yksi nopeasti tehty liike voi rikkoa sinut. Tällä hetkellä hän keskittyy pääasiassa vastasyntyneeseen tyttäreensä. Olen varma, että hän on nyt onnellinen perheensä kanssa. On huonoja, mutta myös hyviä puolia. Hän loukkaantui ja voi mennä kuusi kuukautta, kahdeksan kuukautta ilman pelaamista. Samaan aikaan hänen perheensä tukee häntä ja antaa hänelle voimaa parantua niin nopeasti kuin mahdollista, joten hän palaa takaisin, sillä jalkapallo tarvitsee häntä paljon.
Guillem Balagué:
Kysyn sinulta vielä yhden kysymyksen tulevaisuuden Clásicosta. Katsotaan, mikä on näkemyksesi. Miten kuvittelisit lopputuloksen? Tällä hetkellä näyttää siltä, että Madrid, Barça, Atlético de Madrid kilpailevat kaikki tittelistä, joten sillä on tärkeä merkitys, mutta mitä mieltä olet Clásicosta yleisesti?
Roberto Carlos:
Asia on monimutkainen molemmilla joukkueilla. Jos ottelu on suunniteltu pelattavaksi Bernabeussa, kertoisin pistemäärän, jolla olisi merkitystä. Mutta pelaamme Barcelonassa. Näemme sitten, millainen mielentila on ja miten Barcelonan pelaajat palautuvat tämän puolentoista viikon aikana. Ennen Barcelonaa meillä on ottelu Bragaa vastaan, Portugalissa. Heillä on myös tärkeä Mestarien Liigan ottelu. Toisin sanoen, tottakai, jos tullaan liigan johtajana, annetaan heille tietty etu. Mutta Clásicossa on todella tasapuolista. Se riippuu motivaatiosta ja hetkestä. Olen varma, että pelistä tulee upea ja menemme sinne äärimmäisellä toivolla pelata upea peli. Onko siellä voittaminen vaikeaa? Kyllä, mutta myös heidän voittamisensa tulee olemaan vaikeaa. Tulee erittäin mielenkiintoinen ottelu.
Guillem Balagué:
Kiitos, Roberto.
Roberto Carlos:
Kiitos sinulle.
Haluamme kiittää Roberto Carlosia ja Guillem Balaguéta tästä kiehtovasta haastattelusta sekä yhteistyökumppaniamme NetBetiä. Siellä pääset nauttimaan eksklusiivisesta tervetuliaisbonuksesta, kun käytössäsi on Netbet bonuskoodi heti pelitilin avaamisen yhteydessä.
Haastattelussa Roberto Carlos
Legendaarinen Roberto Carlos oli erikosvieraanamme SBC Summitissa, Barcelonassa. Lisäksi hän jakoi jalkapallotarinoimaan ja ajatuksiaan kanssamme, Guillem Balaguén haastattelemana. Tässä kiehtovassa keskustelussa Guillem Balagué kysyy sekä Roberton parhaista hetkistä että myös näkemyksistä tämän hetken jalkapallomaailman tapahtumista. Carlos vie meidät takaisin kuuluisan vapaapotkunsa aikaan Ranskaa vastaan 1997, kuvailee Real Madridin sekä menneitä että tulevia tunnelmia ja kertoo hieman tämän hetken ohjelmastaan. Hän myös jakaa joitain ajatuksia tulevasta Ballon d’Orin ja Real Madridin otteluista. Kuuntele tämä vangitseva haastattelu, niin pääset tutustumaan syvemmin vasemman laidan mestariin.
Lue tämä transkriptio toisella kielellä:
Guillem Balagué:
Hyvää huomenta. Missä olet, Roberto Carlos?
Roberto Carlos:
Hyvää huomenta. Olemme Madridissa. Kuten tiedät, työskentelen Real Madridin lähettiläänä. Viikonloppuna lähdemme Sevillaan, jonka jälkeen suuntaamme Bragaan ja sen jälkeen Barcelonaan. On tärkeä viikko.
Guillem Balagué:
Itse asiassa jutellaankin ensinnäkin vuoden tärkeimmästä ottelusta. Voiko sen määritellä näin? Onko Clásico tärkein?
Roberto Carlos:
En sanoisi, että se on tärkein, koska kauden kaikki ottelut ovat tärkeitä Real Madridin kaltaiselle seuralle. Mutta on selvää, että se asettaa riman kaudelle. Tällainen ottelu motivoi aina pelaajia ja siinä heidät nähdäänkin parhaimmillaan.
Guillem Balagué:
Haluaisitko pelata sen nyt? Palataanko takaisin aikaan, jolloin pelasit sen? Mitä sanot?
Roberto Carlos:
Se olisi mahtavaa!
Guillem Balagué:
Mistä aloittaisimme? Ehkä tekemistäsi maaleista. Sait 3 maalia Clásicossa, eikö niin?
Roberto Carlos:
Kyllä, kolme maalia. Ensimmäinen täällä Santiago Bernabéussa. Toinen ulkopuolella. Ja kolmas jonka sain… odotas… Se oli niitä aikoja, kun voitimme Barcelonassa - syöttö Zizoulta ja tein maalin.
Guillem Balagué:
Olen kirjannut tänne, että sait yhden maalin Bernabéussa ja toisen Camp Noussa.
Roberto Carlos:
Kyllä.
Guillem Balagué:
Kaksi hienoa maalia. Mutta kolmas… se oli oma maali.
Roberto Carlos:
Ei, se ei ollut oma maali. Pallo oli Samuel Eto’olle. Katsoin sitä, enkä nähnyt, että Iker oli tulossa. Lopulta olimme molemmat keskittyneinä palloon ja Eto’o… No, olin melkein maalin sisällä, mutta Eto’o teki maalin.
Guillem Balagué:
Aivan, emme siis laske sitä…
Roberto Carlos:
Tätä ei lasketa omaksi maaliksi.
Guillem Balagué:
Selvä. Millaisia muistoja Clásico tuo sinulle mieleen? Kun mietit Clásicoa, mitä ajattelet: kentälle astumista, meteliä, sisäistä jännitystä? Mitä tulee mieleesi?
Roberto Carlos:
Vähän kaikkea. Jotta tällaisia otteluita pystyisi pelaamaan, tulee viikon aikana valmistautua erittäin hyvin, vaikka olisi Mestarien Liigan otteluita. Ottelussa Barcelonaa vastaan on aina erilainen motivaatio. Valmistautuminen on erilaista. On helpompaa pelata Santiago Bernaéussa. Ja kun pitäisi pelata Barcelonassa, valmistautuminen on aina erilaista, koska ei koskaan tiedä, miten Barça tulee pelaamaan. Tulevatko he pelaamaan enemmän hyökkäävästi vai puolustavasti, saavatko he pallon haltuunsa vai antavatko ne sen meille, jotta voisimme hyökätä heitä vastaan. Barcelonaa vastaan pelaaminen on aina ollut vaikeaa. Se on aina ollut monimutkainen joukkue ja siksi emme ole voittaneet montaa kertaa Barcelonassa. Olemme voittaneet siellä vain muutaman kerran, mutta Bernabéussa ja niinä yhtenätoista kautena, kun olen pelannut siellä, olemme hävinneet vain kerran. Ronaldinhon upea peli, en tiedä, muistatko.
Guillem Balagué:
Hmm…
Roberto Carlos:
Voitamme täällä helposti, mutta siellä voittaminen on aina ollut monimutkaisempaa. Mutta valmistautuminen on hyvin erityistä. Tulen itse ajalta, jolloin Luis Figo pelasi Barcelonan paidassa ja itse valmistauduin aika paljon. En pystynyt nukkumaan, kun mietin, miten voisin tehdä hänelle maalin. Minulle se oli haastavaa, koska Figo oli sen ajan tärkein pelaaja.
Guillem Balagué:
Ja se päivä, kun kuulit, että hän siirtyy Madridiin, oli helpotus, eikö?
Roberto Carlos:
Sanon aina, että olen hyvin kiitollinen puheenjohtaja don Florentino Perézille siitä, että hän otti hänet ja toi hänet pelaamaan kanssani.
Guillem Balagué:
Sanoit, että muistat Ronaldinhon pelin. Kaikki me muistamme sen. Ajattelin, että ehkä sinulla on valikoiva muisti ja että ehkä olet unohtanut ne ei-niin-hyvät asiat. Mutta jos muistat kaiken, ehkä muistat myös, että sinut poistettiin kerran kentältä.
Roberto Carlos:
Luulen, että minut poistettiin kaksi kertaa Barcelonassa. Ensin 6. minuutilla ja sitten 20. minuutilla.
Guillem Balagué:
Hmm…
Roberto Carlos:
Mutta silloin en oikein ymmärtänyt syytä, koska olin koko viikon valmistautunut tämän tason otteluun. En tiedä, miten erotuomarit valmistautuvat ottelun ratkaisemiseen tai pelaajan poistamiseen kentältä tai rangaistuspotkun viheltämättä jättämiseen. Mutta kaikki me olemme ihmisiä. Minulla ei ole mitään niitä erotuomareita vastaan, jotka minut poistavat. Nyt, kun tapaan heistä täällä monia, Mestarien tai Ligan otteluissa, he pahoittelevat. Tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, koska loppujen lopuksi nämä olivat päätöksiä, joita en ehkä vielä tuolloin ymmärtänyt, mutta… Otteluissa, kuten Clásico, mitä vähemmän erotuomari näkyy, sitä parempi. Kaikki huomaavat sen pelaajan virheen, joka treenaa koko viikon tätä peliä varten ja lopettaa 20 tai 6 minuutissa. Joskus on parempi jutella tällaisen pelaajan kanssa, tehdäkseen eri päätöksiä tämän tason ottelussa. Siellä oli myös erotuomareita, jotka tuohon aikaan pitivät itseään jokseenkin pelaajia tärkeämpinä enkä ole koskaan pitänyt sellaisesta.
Guillem Balagué:
Toivot siis erotuomarin parempaa ymmärrystä siitä, kyseessä on uniikki ottelu. Loogisesti ajatukset pyörii tuhatta ja sataa ja niin tekee myös sydän. Ja kun tämän kaliiberin päätöstä ollaan tekemässä, kuten lähettämässä pelaajaa pois kahdella, protestoinnista saadulla keltaisella kortilla, tulisi asiaa harkita kahdesti?
Roberto Carlos:
Tottakai. Ei ollut myöskään selkeää maalintekomahdollisuutta. Nämä olivat laitapelaamisia tai sellaisia kohtaamisia erotuomarin kanssa, jossa näet asian toisen pouolen ja erotuomari taas toisen puolen jne. Ei ole montaa erotuomaria, jotka pärjäävät tämän tasoisissa, suurissa otteluissa. Ja on myös sellaisia, jotka mieluummin noudattavat ennakkoluulojaan joukkuetta kohtaan kuin puhuisivat pelaajan kanssa. Antaa pelaajan pahoitella mahdollista taklausta tai kädenliikettä rangaistusalueella. Mielestäni jalkapallo vain paranee ja paranee. Omina aikoinani kärsin paljon nopeuteni vuoksi. Olin mukana tilanteissa. Mutta loppujen lopuksi parasta oli päästä pelaamaan Brasilian kanssa tai Clásicossa. On ollut unelmani pelata tämän tasoisissa otteluissa, olla Mestarien Liigan voittaja tai maailmanmestari. Se on arvokkaampaa kuin punainen kortti.
Guillem Balagué:
Sanot siis, että Clásicossa täytyy tietää, miten omat tunteet pidetään hallinnassa. Luulen, että olet pelannut paremmin, mitä vanhemmaksi olet tullut. Nykyään pelaajat ovat nuorempia. On varmasti pelaajia, jotka eivät osaa hallita kaikkea tuota, vai mitä? Sinun on täytynyt kohdata monia heistä, sekä Barçassa ett Madridissa.
Roberto Carlos:
Kyllä, sillä koska jo sanoinkin aikaisemmin, kyseessä on hyvin erityinen ottelu. Niin on myös pelaajan valmistautuminen. Mitä tulee erotuomariin, niin toistan, en tiedä. Mutta tällaisessa pelissä täytyy luoda show. Yleisö tulee katsomaan maaleja ja potkuja. Kaikki, mikä liittyy Madrid-Barçaan, Barça-Madridiin, tulee osata tehdä hyvin, sillä kaikki katsovat. Kaikki kiinnittävät huomionsa tähän otteluun. Siitä he maksavat - nähdäkseen mahtavia pelaajia, pelaajia, joilla on rikas historia. Se on myös hyvin erityinen ottelu pelaajille ja se vaikuttaa kaikkiin. Kaikki haluavat katsoa Madrid-Barça -ottelun, sillä se on monelle kauden kaikkein tärkein ottelu. Ei kuitenkaan pelaajille tai muille seurassa, koska kausi päätetään kotiotteluissa ja niitä joukkueita vastaan, jotka taistelevat liigasta. Koska loppujen lopuksi, peli, kuten Real Madrid-Barcelona, ei päätä kautta. Se päätetään otteluissa muita joukkueita vastaan, jotka vievät pisteitä tai joilta voi voi voittaa pisteitä koti- tai vierasotteluissa.
Guillem Balagué:
Sinulla on paljon aivan loistavia ystäviä, mutta on yksi suhde, joka kiehtoo minua eniten. Tarkoitan ystävyyttäsi David Beckhamin kanssa. Et puhut englantia, hän ei puhunut espanjaa, mutta silti olette onnistuneet luomaan uskomattoman yhteyden. Kerro jotain Davidista, ystävyydestä hänen kanssaan ja kuinka jaoitte Clásicon ottelut. En tiedä, pitikö sinun selittää hänelle omalla tyylilläsi, millaista se oli.
Roberto Carlos:
Ystävyyteni Davidin kanssa… Useimmat tietävät siitä ja voivatkin katsoa sitä uudessa dokumenttisarjassa. Mitä tulee kielimuuriin… Tiesimme jo toisiamme katsomalla, mitä hänen pitää tehdä. Se on todellista ystävyyttä. Kun hän liittyi Real Madridiin, luulen, että olin ensimmäinen, joka iloitsi hänestä ja toivotti hänet tervetulleeksi. Ja todella, hän on yksi parhaista ystävistäni koskaan ja mahtava jalkapallopelaaja. Moni sanoo, että Beckham oli vain pelkkä hahmo, mutta meille, täällä seurassa, hän on ollut esimerkki, johtaja, fantastinen persoona. Ja moni ei tunne sitä oikeaa David Beckhamia. Olin onnekas ja etuoikeutettu saadessani olla hänen rinnallaan pitkään. Sekä treenatessa täällä Madridissa että hänen perheensä kanssa, hänen kotonaan. Se on todellista ystävyyttä eri maista ja kulttuureista tulevien välillä ja joka loppujen lopuksi osoittautui aivan mahtavaksi. Aina, kun näen hänet täällä Madridissa, on hienoa tietää, että hän on onnellinen. Nyt hän on Inter Miamin puheenjohtaja. Mutta hän on silti ystäväni. En koskaan näe häntä ensin jalkapalloilijana, puheenjohtajana tai sijoittajana. Näen hänet ystävänäni. Ja olen todella iloinen tietäessäni, että se, että tunnen kiintymystä ja välittämistä häntä kohtaan, tuntee David samoin myös minua kohtaan.
Guillem Balagué:
Ja nyt toinen englantilainen, toisesta kaliiberista ja aivan eri luonteella - Jude Bellingham, joka 20 vuoden iässä on valloittanut Madridin ja jonka ääni kaikuu jo katsomoissa. Yllätyitkö siitä, kuinka nopeasti hän pystyi sopeutumaan? Mitä voit kertoa hänestä?
Roberto Carlos:
Ulkomaisten pelaajien sopeutuminen tähän seuraan on hyvin erityistä. Real Madrid, jossa olen ollut vuodesta 1996, on ottanut minut vastaan yhtä avokätisesti - Fernando Hierro, Fernando Redondo, Manolo Sanchís, Paco Buyo ja monet muut. Aikanani teimme samoin Seedorfille, Mijatovićille ja muille pelaajille. Nyt olen lähettiläs ja teimme samoin Rodrygolle, Vinille, Judelle, Courtoislle. Kaikille näille nuorille pelaajille, jotka saapuivat luoksemme eivätkä aluksi tienneet klubin mentaliteettiä. Me teemme heidän elämästään helpompaa. Selitämme Real Madridin kulttuuria, että täällä meidän täytyy voittaa aina ja että mukaan täytyy sopeutua niin pian kuin mahdollista. Annamme heille mahdollisuuden kuunnella veteraaneja. Bellingham näyttää, kuka hän todella on. Hän on moderni englantilainen, mahtava jalkapalloilija ja joku, joka haluaa oppia. Yhtenä päivänä hän sanoi haastattelussa, että hän haluaa pelata paidassamme 15 vuotta. Meille, jotka olemme olleet täällä jo pidemmän aikaan, on suuri ilo kuulla tuollaista niin nuorelta mieheltä, jolla on paljon potentiaalia ja persoonallisuutta. Hän sopeutui todella nopeasti. Uskon, että Real Madridin fanit ovat häneen erittäin tyytyväisiä. Katso vaikka, kuinka monta ottelua hän on pelannut. Joka kerta hän on pelin paras pelaaja. Mutta emme kuitenkaan voi unohtaa, että täällä Real Madridissa emme tukeudu vain yhteen pelaajaan. Tämä on aina ollut perhe. Real Madridissa kaikki voittavat aina yhdessä. Me myös häviämme yhdessä ja toki on aina se yksi pelaaja, joka asettaa riman muille, maalilla tai syötöllä. Mutta se tekee Real Madridista ainutlaatuisen. Että täällä me olemme, tehden yhteistyötä, tehdäksemme fanimme onnellisiksi. Kyseessä on poikkeuksellinen seura.
Guillem Balagué:
Roberto, onko Jude mielestäsi samanlainen Zidanen kanssa? Eikö hän joskus pelaa kuin Zidane?
Roberto Carlos:
Jokaisella on oma tapansa pelata. Minä esimerkiksi olen vähän kuin Marcelo, mutta Marcelo on parempi kuin minä. Jos minulla olisi samat taidot kuin Marcelolla, olisin maailman paras pelaaja useiden vuosien ajan. Mutta Bellingham… En tiedä. Hänessä on hieman jokaista pelaajaa. Ehkä hän pelaa hieman kuten Zizou. Ehkä joinain hetkinä hän pelaa vähän kuin Raul. Fernando Redondon älykkyys. Sanon aina, että jokaisella jalkapalloilijalla on oma tyylinsä pelata. Ja siksi näen hänessä ripauksen jokaista pelaajaa. Hänessä on uskomattomia ominaisuuksia.
Guillem Balagué:
Toisaalta, Barçassa tulemme näkemään, pääseekö Robert Lewandowski peliin. Mutta jos hän pääsee, eikö hän olekin vastapuolen suuri uhka?
Roberto Carlos:
Ehkä, ehkä. Rehellisesti, on pelaajia, on seuroja ja on otteluita. Kaikki riippuu. Hyvä puoli kaikissa pelaajissa täällä - erityisesti tänä vuonna Madridiin tulleissa - on, että he voittavat enemmän ja enemmän jokaisessa pelissä. Ja katso, miten he pelaavat. Heillä on vielä kasvumarginaalia, näillä nuorilla pojilla, mitä tulee pieniin asioihin. Muistan, kun itse tulin Madridiin vuonna ‘96, ‘i97. Halusin heti pelata kaikissa otteluissa, halusin pelata parhaalla mahdollisella tasollani. Nykyään he tietävät, että he kasvavat joka ottelussa ja on selvää, että noissa tärkeissä otteluissa näet pelaajan todellisen arvon.
Guillem Balagué:
Miten näet Barçan tällä hetkellä? Joskus voi syntyä vaikutelma, että tulokset ovat peliä tärkeämpiä. Mutta loogisesti ajateltuna he ovat silti kärjessä.
Roberto Carlos:
Aina tulee olemaan tärkeä kilpakumppani, joka pelaa joko hyvin tai huonosti. Heillä on oma historiansa. Se on maailmanlaajuisesti kunnioitettu seura. On vaikeaa puhua siitä ulkopuolisena. Näemme uutisista, että heillä on valitettavasti paljon loukkaantuneita pelaajia. Siitä emme pidä. Niin sattui meillekin, Militãolle, Courtoisille ja Vinille, jotka viime aikoina joutuivat kärsimään murtumista. Hän pelaa jo ja on palaamassa takaisin vanhaksi Viniksi. Barcelona tulee aina olemaan kilpakumppani, jonka haluamme voittaa ja tämä seura ansaitsee paljon kunnioitusta.
Guillem Balagué:
Olen kuullut, kuinka puhut ihailevasi Valioliigaa tai että ainakin seuraat sitä. Mitä pidät siinä?
Roberto Carlos:
Stadiumin ilmapiiristä, koska fanit todella osallistuvat otteluihin. Ei ole väliä, onko kyseessä Liverpool, Chelsea, United, City tai joku muu - yleisö on aina hyvin aktiivinen. Toinen tärkeä asia on otteluiden lähetykset, myös entisten pelaajien osallistuminen ja muut ihmiset, jotka ymmärtävät peliä. he tekevät tästä journalismin ja entisten pelaajien tietouden yhdistelmän, josta todella pidän. Sen ansiosta fanit puoliajalla… Ennen ottelua, puoliajalla ja ottelun jälkeen, he ymmärtävät jalkapalloa hieman paremmin. Asiantuntijat jakavat mielipiteensä, toiset sisä- ja toiset ulkopuolella ja tämä tuo laajempaa näkyvyyttä. Lyhyesti sanottuna Valioliiga näyttää tarkalleen, mitä moderni jalkapallo on. Siihen kuuluu vähän kaikkea - lähetykset, fanit, yhteisö, pukuhuonekeskustelut, tunnelma. Tällaista on meneillään nyt Espanjassa ja todella pidän siitä.
Guillem Balagué:
On ilo tietää, että sisäpiiriläinen, legendaarinen jalkapalloilija kuten sinä, ymmärtää, että se kaikki on show’ta. Kaikki on osa show’ta, että me kaikki olemme osa sitä.
Roberto Carlos:
Kyllä…
Guillem Balagué:
Ja…
Roberto Carlos:
Jatka vain.
Guillem Balagué:
Halusin vain kysyä, mitä tulee peliin, minkä uskot tekevän Valioliigasta erilaisen espanjalaiseen? Mitkä ovat suurimmat erot?
Roberto Carlos:
Mielestäni englantilainen jalkapallo on kokenut suuren kehityksen. muistan, kun englantilainen jalkapallo perustui vain maaliin hyökkäykseen ja toiseen palloon. Nykyään näemme pelaajien hallitsevan syöttöjä, pelit ovat äärimmäisen nopeita ja niissä on korkea intensiteetti. Pidän siitä erittäin paljon. Siitä espanjalaisessa jalkapallossa on aina ollut kyse - intensiteetistä ja monista maalintekomahdollisuuksista. Joitain otteluita lukuunottamatta, mutta sen näkee tilastoista enkä usko niin paljoa tilastoihin. Emme välitä pelkästään tuloksesta 1-0 tai 0-1. Se on ollut iso muutos viime vuosien aikana ja se tapahtui siksi, että fanit menevät stadiumille näkemään idoleidensa tekemiä maalejä. Tämä on modernin jalkapallon kehitys.
Guillem Balagué:
Itse asiassa englantilaisessa liigassa on kaikenlaisia pelityylejä. Kloppin tyyli ei ole sama kuin Guardiolalla, Mikel Artetan ei ole sama kuin Angella Tottenhamissa. Millaista tyyliä tykkäät itse katsella eniten?
Roberto Carlos:
Ancelottin. Jos katsotaan Kloppin johtamaa Liverpoolia, heidän pelityylinsä on hyvin samankaltainen kuin Real Madridilla. Nuoremmat valmentajat ovat enemmän puolustavia, he pelaavat enemmän hyökkäystä vastaan. Jos vastaan tulee kokeneempi valmentaja, he eivät välitä. He laittavat vain joukkueen pelaamaan ja jos jotain outoa tapahtuu, he osaavat muuttaa pelaajansa enemmän hyökkääviksi. Tämä riippuu aivan valmentajasta ja mielestäni täällä Madridissa rima on asetettu maailmanluokan tasolle. Ancelotti voittaa paljon otteluita. Hän on yksi voittavista valmentajista, koska hän ei ole lyhytnäköinen. Hän ei sano “voitamme 2-0 vain tämän tai tuon takia”. Hän valmistelee joukkueensa sanomalla “jos me voitamme, pelaamme samoin, mutta jos häviämme, muutamme tuon ja tuon”, joten hänen joukkueensa tietää, mitä tehdä. Tämä ja joukkueen hyvä ilmapiiri ovat omat kokemukseni.
Guillem Balagué:
Olitko lähellä liittyä Aston Villaan?
Roberto Carlos:
Jokin aika sitten. Olin silloin 20 tai 21. Aloitimme Aston Villalla, kun minun oli tarkoitus pelata Brasilian maajoukkueessa. Sitten Chelseassa 2007, kun jätin Real Madridin. Minulla oli mahdollisuus pelata Englannissa ja puhuin Abramóvichin kanssa tilanteesta. Emme ole päässeet sopimukseen pienten yksityiskohtien vuoksi. Mutta kyllä, Aston Villa ja Chelsea olivat seuroja, jotka olivat kiinnostuneita minusta.
Guillem Balagué:
Katsotko erityisesti laitapuolustajia ja niiden kehitystä esimerkiksi Valioliigassa? Onko jotain tiettyjä pelaajia, joista erityisesti pidät?
Roberto Carlos:
Kaikista heistä. Mutta kaikki he eivät ole niin hyökkääviä kuin minä ja Cafu ennen olimme. On olemassa kaikenlaisia laitapuolustajia, sekä vasemmalla että oikealla laidalla. Joillain joukkueilla on hyökkäävämpiä laitapuolustajia ja toisilla puolustavampia, mutta loppujen lopuksi ei ole yhtäkään, joka voi olla juuri kuten Roberto Carlos. He ovat kaikki oikein hyviä. Suurin osa pelaa maajoukkueessa ja sitten oli se vasen laita Englannin maajoukkueesta…
Guillem Balagué:
Trippier.
Roberto Carlos:
Juuri hän. Hänen kehityksensä näkee. En pystynyt pelaamaan oikealla puolella, mutta Trippier, modernissa jalkapallossa, pystyy pelaamaan vasemmalla puolella. Ja hänellä on mahtava luonne. Kaikki laitapuolustajat ovat todella hyviä. Ja toivon, että he lähettäisivät minulle viestejä, joissa sanovat “kiitos, kun puhuit meistä”, koska jos mainitsen vain yhden ja unohdan muut, saan viestejä, etten pidä heistä.
Guillem Balagué:
Olen utelias, mitä mieltä olet seuraavasta. Esimerkiksi Cancelo, joka loogisesti kuuluisi Manchester Citylle, on nyt Barçassa. Hän on yksi heidän laitapuolustajistaan, jotka ovat kehittyneet keskikentän pelaajiksi heidän hyökätessään. Hän pääsee keskelle, jossa hän on yhdeksikkönä. Sinäkin teit samoin, olit kolmonen, mutta toisinaan pelasit myös laitalinkkinä ja keskellä, mutta yleensä boxissa. Olisitko sopeutunut tai olisitko halunnut osallistua tällä tavoin, ollen laitapuolustaja, keskikenttäpelaaja ja pelata paljon pallon kanssa?
Roberto Carlos:
Ei, olin kamala pallon kanssa. Siksi olen syöttänyt Zizoulle, Beckhamille tai Figolle. Pelasin paljon ilman palloa. Marcelo tykkäsi pelata laitapuolustajana, keskikenttäpelaajana tai laitalinkkinä. Oma juttuni oli sulkea keskikenttäpelaaja vasemmalla puolella ja jättää itselleni koko laita juostavaksi, koska pidin paljon pelaamisesta ilman palloa.
Guillem Balagué:
Katsotaanpa lähemmin maailmanluokan jalkapalloa. Kultainen Pallo myönnetään 30. lokakuuta. On kaksi selkeää suosikkia - Messi ja Haaland. Kenelle sinä sen antaisit?
Roberto Carlos:
Vaikea sanoa, koska vaikka sanoisin jotain, ei se muuta mitään. Lopulta se ei ole päätökseni. Voin antaa mielipiteeni, koska ovathan he kaksi upeita pelaajia, sekä Messi että Haaland. Paras voittakoon. Messi tulee aina olemaan Messi. Hän asettaa riman kaikille nuorille pelaajille, jotka haluavat pitää hauskaa boxissa. Leo täytyy tulla huomatuksi. Ja Haaland asettaa riman Citylle, muttei niin Norjan maajoukkueelle siksi, mitä tapahtui ottelussa Espanjaa vastaan. Mutta Haaland on moderni hyökkääjä, hyvin vahva, joka saa paljon maaleja. Jos joku haluaa nähdä maaleja Valioliigassa, hän katsoo Cityn ottelua. Siitä tulee jännittä taisto kokemuksen ja nuoruuden välillä. Paras voittakoon.
Guillem Balagué:
Kuinka monta kertaa sinulta on kysytty vapaapotkusta Ranskaa vastaan 1997?
Roberto Carlos:
Monta kertaa.
Guillem Balagué:
Muistan puhuneeni siitä kanssasi, yksityiskohtia myöden. Juttelimme 45 minuuttia vain siitä hetkestä. Kaikesta, mitä kerroit minulle, kaikkein tiukimmiten jäi mieleen se, kuinka päätit asettaa pallon.
Roberto Carlos:
Aivan.
Guillem Balagué:
Kerro siitä vielä kerran.
Roberto Carlos:
Kaikki se on treenaamisen ansiota, lapsetkin voivat oppia sen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kaikkein tärkeimmät asiat ovat tukeva jalkasi ja potku. Laitat pallon niin kuin haluat. Laitan pallon aina venttiili itseäni kohti, sillä ajattelin, että pallo liikkuu maalivahdin edessä. Mutta kysymykset ovat aina samoja - miten tein sen? En tiedä. Se oli valaistunut päivä.
Guillem Balagué:
Oletko koskaan yrittänyt tehdä sitä uudelleen? Oletko onnistunut siinä?
Roberto Carlos:
Olen yrittänyt monta kertaa enkä ole onnistunut.
Guillem Balagué:
Mielenkiintoista. Onko olemassa tieteellistä tutkimusta siitä, miten se tapahtui? Tai onko mitään, millä sen voisi selittää niin, että nuoret pelaajat voisivat melkein toistaa saman?
Roberto Carlos:
Ei. Olen kuullut monien kommentoivan tilannetta tieteellisesti, mitä pallo teki, tukijalkaani, vasemman jalkani liikettä. Mutta se oli vain minä ja tein maalin. En tiedä, miten tein sen, joten tiede ei sitä pysty selittämään. Olen nähnyt paljon valokuvia ja videoita ja se, mitä pallo teki, oli uskomatonta. Se meni niin pitkälle yli muurin. Luulen, että tuuli myös auttoi minua saamaan pallon maaliin.
Guillem Balagué:
Ja kaiken tämän kauneus piilee siinä, että tätä jalkapallo nimenomaan on. Se on suuri mysteeri ja siksi olemmekin siitä niin viehättyneitä, eikö niin?
Roberto Carlos:
Sitä jalkapallo on. Se on erityinen urheilulaji ja me, jotka teemme sillä elantomme, opimme uusia asioita joka päivä. Jalkapallo on hyvin ainutlaatuista.
Guillem Balagué:
Tuntuuko sinusta, että kaltaisesi jalkapalloilija, joka joskus antaa intuition viedä ja joka monesti sopeutuu tilanteeseen ja jolla on ehkä vähemmän koulutusta ja enemmän luonnonlahjakkuutta, että tällainen lähestymistapa unohdetaan?
Roberto Carlos:
Se on mahdollista. Mutta paljon riippuu myös valmentajista. Näin tämän, kun pelasin Madridissa, jopa minun aikoinani. On valmentajia, jotka käyttävät mieluummin taktiikoita ja niitä, jotka pitävät vahvuutta tekniikkaa tärkeämpänä. Asia on yksilöllinen. Jokaisella heistä on oma lähestymistapansa. En usko, ett Madrid muuttuu, sen historian vuoksi. Jalkapallon pelaaminen hellemmin, puolustelevampi tapa ei ole tyyliämme. Jokaisella seuralla ja valmentajalla on omat filosofiansa ja tunnen tämän seuran oikein hyvin. Teen töitä täällä ja tiedän, ettemme koskaan tule menettämään tätä modernin jalkapallon ydintä, johon kuuluu nopeus, taituruus, hattutemput, juoksut, koska yleisö haluaa nähdä show’n ja täällä Bernabéulla se on erilaista.
Guillem Balagué:
Joukkuetoverisi, ajalta, jolloin voitit titteleitä, ovat nyt valmentajia tai päätöksentekijöitä tärkeissä asemissa. Mutta pysytäänpä valmentajissa. Kenellä näet mahdollisuuden lähteä tähän suuntaan? Loogisesti Zidane on jo voittanut. Yllätyitkö siitä?
Roberto Carlos:
Ei, en yllättynyt lainkaan, koska jopa silloin, kun Zizou pelasi, hän oli hyvin rauhallinen ja oppi peleistä paljon. Ja tottakai hänellä on historiaa valmentajana, vai mitä? Mestarien Liiga, La Liga, Super Cup, Intercontinental, lyhyesti kerrottuna. En ole lainkaan yllättynyt, sillä Zizou on ollut vertailukohteena sekä kentällä että sen ulkopuolella. Hän tiesi, kuinka johtaa pukuhuoneessa. Ja mielestäni hänen kokemuksensa Ancelottin kanssa oli avuksi - häntä täytyy kunnioittaa myös valmentajana. Joten kaikki tämä oli hänelle hyvä yhdistelmä, joka johti niin monen tittelin voittoon.
Guillem Balagué:
Kuka vielä? Raúl?
Roberto Carlos:
Raúl on hyvällä polulla Castillan kanssa. Hän myös tietää hyvin tämän seuran historian, sillä hänestä tuli siellä mestari. Ainut kerta, kun Madrid voitti Nuorten Liigan, voittivat he sen Raúlin kanssa. ja hän on opettanut Real Madridin nuorten joukkuetta, kuinka kentälle sijoitutaan. Hän on ihminen ja valmentaja, joka tulee menestymään, sillä hän tykkää aina voittaa.
Guillem Balagué:
Emmehän aio saada Figoa vakuuttuneeksi valmentamaan?
Roberto Carlos:
Ei. On parempi olla puhumatta Luisista, koska Luis on enemmän… hän on enemmän kuin minä.
Guillem Balagué:
No, sinäkin olet treenannut. Mistä pidät eniten? Treenaamisesta vai toimistolla olemisesta? Vai lähettiläänä olemisesta?
Roberto Carlos:
Lähettiläänä toimiminen on kaikkein hauskinta. Teen tällä hetkellä töitä enemmän kuin pelatessani. Silloin se oli kaksi tuntia treenaamista ja pelaamista viikonloppuisin. Nykyään aloitan klo 8 aamulla ja puhelin on kädessäni jatkuvasti, tarkistaen, onko minulle soitettu jostain tapahtumasta, edustaen Real Madridia. Vitsailen asiasta paljon, mutta olen onnellinen saadessani olla Real Madridin lähettiläs ja voidessani kertoa seuran historiasta ja matkustaa joukkueen kanssa. Kuvat, joita Emilio ei ota, minun täytyy ottaa. Se on todella hauskaa ja olen iloinen ja kiitollinen puheenjohtajallemme siitä, että hän toi minut tänne.
Guillem Balagué:
Ja meillä on Ronaldo puheenjohtajana, jalkapalloseuran omistajana. Pystyitkö kuvittelemaan tätä?
Roberto Carlos:
Kahdesta, Cruzeiro ja Valladolid. Kyllä, olen aina nähnyt Ronyn johtajana, koska hän asettaa itsensä johtajan asemaan. Kentällä hän on ollut numero ykkönen ja sen ulkopuolella hän kasvaa jatkuvasti Cruzeiron ja Valladolidin kanssa, vaikka hän onkin toisessa divisioonassa. Hän tuo jo nyt jotain uutta, moderniutta ja kaiken sen historian, jonka hän omaa. Rakentaen uuden stadionin, modernin urheilukaupungin… Lyhyesti sanottuna Rony on hyvin erityinen.
Guillem Balagué:
Ronaldon kanssa voitit Maailmancupin ja se voiton tunne Maailmanvupissa… Kun tällaista tapahtuu, loogisesti ajateltuna se on valtavaa iloa. Mutta vuosien kuluessa vasta todella ymmärtää, kuinka upea tunne se on, eikö niin?
Roberto Carlos:
Kyllä. Kun lopettaa jalkapallon pelaamisen, on se hetki, kun ymmärtää, kuinka paljon on tehnyt. Eilen puhuin ystäväni kanssa täällä Madridissa ja hän kysyi minulta paljon siitä, millaista on voittaa Mestarien Liiga tai Maailmancup, Intercontinental. Selitin hänelle, että kun olet aktiivinen, ja tämän näen nyt pelaajissamme, keskityt vain jalkapallon pelaamiseen. Mutta kun lopetat, katsot taaksepäin ja näet koko urasi - pelaamasi pelien määrän, kuinka monta olet voittanut, kuinka monta hävinnyt, voittamiesi titteleiden määrän ja hävittyjen titteleiden määrän. Jalkapalloilijan elämä on hauskaa ja se on jo itsessään voittanut titteli. Ja kuten aina sanon, olen ollut tarpeeksi onnekas päästessäni pelaamaan maajoukkueessani, viidesti maailmanmestaruudesta ja Real Madridissa. Madridissa on aina tuo kilpailu (Mestarien Liiga). Kului 32 vuotta ilman voittoa ja vuosina '96, '97, '98 voitimme sen jälleen. Se tuo minulle iloa, saadessani pukea vihreäkeltaisen paidan ja tottakai, kun saa pitää Real Madridin vaakunaa rinnassani, joka ei ole helppoa.
Guillem Balagué:
En tiedä, tuleeko sinulle olemaan helppoa valita, mistä olet kaikkein ylpein - miten onnistuit saavuttamaan sen kaiken, suuren jalkapalloilijan vaikutelman, jonka jätit kentälle, tietty maali, titteli? Mistä olet kaikkein ylpein?
Roberto Carlos:
Jos olisin saanut sen maalin, jonka Mijatović sai Mestarien Liigassa… Muistatko? Ammuin maalia kohti, kun puolustus keskeytti ja Mijatović teki maalin. Luulen, että tämä hetki on jättänyt pienen jäljen uraani. Tottakai on myös syöttö, jonka tein Zizoulle, maailmanmestaruus maajoukkueeni kanssa. Mutta olisin voinut voittaa maailmanmestaruuden kaksi kertaa. Hävisimme Ranskaa vastaan vuonna 1998. Parhaista hetkistä ei koskaan puhuta. On helpompi muistaa asiat, jotka on hävinnyt kuin ne, jotka on voittanut. Mutta historia on olemassa. Uskon, että kaikki, mitä olen elämässäni kokenut… Toki muistan upeat hetket, mutta samaan aikaan tunnen tiettyä surullisuutta, etten voittanut vuonna ‘98, kun en saanut tehtyä maalia Juventusta vastaan Mestarien Liigan finaalissa. Ja kaikki muu on hyvää, mahdollisuus pelata parhaiden kanssa, saada valmennusta parhailta, saada tuntea oikean ja todellisen jalkapallon maailman. Ihmiset kohtelivat minua niin suurella hellyydellä ja kunnioituksella. Nämä ovat hyviä asioita. Minulla ei ole katkeruutta mistään ja olen todella iloinen ja ylpeä siitä, että sain elää 27 vuotta urastani aina hyvien ihmisten ympäröimänä.
Guillem Balagué:
Saan sinulta aina kanssasi puhuessani vaikutelman, että se mitä teet, ei ole työtä, että sinulla on vielä paljon intohimoa jalkapalloon, peliin ja kaikkeen siihen osallistumiseen. Näillä sanoilla, onnittelut, Roberto. Ja kuten aina, oli ilo jutella kanssasi.
Roberto Carlos:
Kuten myös. Jalkapallo on opettanut minulle paljon. Ja he, jotka ovat tunteneet Roberto Carlosin alusta asti, tähän päivään, tietävät, että olen aina pelannut faneja varten. Tein niin ihmisille, jotka tulivat katsomaan pelaamistani ja hauskanpitoani kentällä.
Guillem Balagué:
Olet legenda!
Roberto Carlos:
Kiitos paljon. Niin olet sinäkin.
Guillem Balagué:
Roberto, jalkapallossa on paljon hyviä asioita, mutta kaikkein huonointa ovat tietysti loukkaantumiset, jotka voivat päättää kauden tai vielä pahempaa. Olemme juuri nähneet, että Neymar ei tule pelaamaan tällä kaudella ja että hänen loukkaantumisensa on hyvin vakava. Kun kuulit uutiset, olit varmaankin järkyttynyt.
Roberto Carlos:
Mielestäni, kun aloitimme jalkapallosta puhumisen, puhuimmekin hieman loukkaantumisista, joita Courtois, Militão ja monet muut pelaajat, myös Barcelonassa, ovat kokeneet. Ne aiheuttavat paljon surua. Ja silti Uruguay-Brasilia -ottelussa Neymar loukkaantuu. Yksi maailman parhaista pelaajista loukkaantuu ja miksi? Kentät eivät ole hyviä. Tällaisilla jalkapalloilijoilla on paljon otteluita pelattavksi, paljon pitkiä reissuja edessään. Myös messi loukkaantui Inter Miamin ottelussa yhtenä päivänä. Cristiano huolehtii itsestään, mutta olen varma, että hän kamppailee lihassäryn kanssa. Mitä tulee Neymariin, tiedämme kaikki syyn - hän astui huonosti kentän huonon kunnon ja fyysisen väsymyksen vuoksi. Joskus yksi nopeasti tehty liike voi rikkoa sinut. Tällä hetkellä hän keskittyy pääasiassa vastasyntyneeseen tyttäreensä. Olen varma, että hän on nyt onnellinen perheensä kanssa. On huonoja, mutta myös hyviä puolia. Hän loukkaantui ja voi mennä kuusi kuukautta, kahdeksan kuukautta ilman pelaamista. Samaan aikaan hänen perheensä tukee häntä ja antaa hänelle voimaa parantua niin nopeasti kuin mahdollista, joten hän palaa takaisin, sillä jalkapallo tarvitsee häntä paljon.
Guillem Balagué:
Kysyn sinulta vielä yhden kysymyksen tulevaisuuden Clásicosta. Katsotaan, mikä on näkemyksesi. Miten kuvittelisit lopputuloksen? Tällä hetkellä näyttää siltä, että Madrid, Barça, Atlético de Madrid kilpailevat kaikki tittelistä, joten sillä on tärkeä merkitys, mutta mitä mieltä olet Clásicosta yleisesti?
Roberto Carlos:
Asia on monimutkainen molemmilla joukkueilla. Jos ottelu on suunniteltu pelattavaksi Bernabeussa, kertoisin pistemäärän, jolla olisi merkitystä. Mutta pelaamme Barcelonassa. Näemme sitten, millainen mielentila on ja miten Barcelonan pelaajat palautuvat tämän puolentoista viikon aikana. Ennen Barcelonaa meillä on ottelu Bragaa vastaan, Portugalissa. Heillä on myös tärkeä Mestarien Liigan ottelu. Toisin sanoen, tottakai, jos tullaan liigan johtajana, annetaan heille tietty etu. Mutta Clásicossa on todella tasapuolista. Se riippuu motivaatiosta ja hetkestä. Olen varma, että pelistä tulee upea ja menemme sinne äärimmäisellä toivolla pelata upea peli. Onko siellä voittaminen vaikeaa? Kyllä, mutta myös heidän voittamisensa tulee olemaan vaikeaa. Tulee erittäin mielenkiintoinen ottelu.
Guillem Balagué:
Kiitos, Roberto.
Roberto Carlos:
Kiitos sinulle.
Haluamme kiittää Roberto Carlosia ja Guillem Balaguéta tästä kiehtovasta haastattelusta sekä yhteistyökumppaniamme NetBetiä. Siellä pääset nauttimaan eksklusiivisesta tervetuliaisbonuksesta, kun käytössäsi on Netbet bonuskoodi heti pelitilin avaamisen yhteydessä.